Näyttely nimeltä Piste.

Time has passed smoothly, honey. Se on jo heinäkuu, ja näyttely nimeltänsä Piste on Joensuun pääkirjaston aulassa (se on ollut siellä jo noin kolme viikkoa):  

Näyttelyni kirjaston ala-aulassa. 

Näyttelyn ensimmäisenä päivänä lähdin kirjastolle varhain, jo ennen kahdeksaa, mutta en päässyt heti ripustamaan, koska en tajunnut mennä kirjaston sivuovelle (vaan hölmötin pääsisäänkäynnin luona  ja takaovella...). Jonkin ajan kuluttua harhailin onneksi oikealle ovelle ja kohtasin viimein tyhjän seinän:

Tyhjää!

Seinän pituus oli/on noin 2 m ja leveys 4 m. Oma pituuskasvuni jämähti 165 cm kohdalle, joten lainasin siivoojilta tikapuut avuksi. Vahtimestari antoi laatikon, jossa oli ripustusvälineitä (olin kyllä varautunut ja ostanut itsekin siimaa, nauloja jne, mutta kun kerran tarjotaan, niin mikäs siinä... Hyvä palvelu :D ).

Kirjaston tikapuut ja ripustusvälineet. 

Ja pikkuhiljaa näyttely syntyy...

Seinän yläosassa ei ollut raidetta, joten jouduin naputtelemaan vasaralla nauloja oikeisiin kohtiin ripustaessani tauluja (tukevat tikkaat olivat pelastus!). Näyttelyyn pääsi töitä, joita olin tehnyt kevään PiMa -kurssin aikana ja sen jälkeen; yhteensä kahdeksan. 

En ehtinyt laittaa kaikkea kuntoon ennenkuin kirjasto aukaisi ovensa klo 10, mutta oli yllättävän mukavaa keskustella asiakkaiden kanssa samalla kun puursi.  Pienten lasten kommentit olivat parhaita :) .

Paperisia, laminoituja jalanjälkiä.

Viimeistelin näyttelykokonaisuuden paperisilla jalanjäljillä, jotka olin laminoinut. Jäljet yhdistävät seinän ja hiukan sivummalla olevan pöydän, johon laitoin mm. vieraskirjan, lehdistötiedotteita sekä tämän vuoden Krenkku -lehtiä.

En ollut aivan varma pysyisivätkö jäljet pelkästään maalarinteipin voimin paikoillaan, joten käytin myös karhuntarraa -varsinkin seinän jälkiin. 

Torstaina on purku ja tilan siivous (karhuntarraa on kiva raaputella pois...). Menen Joensuuhun vähän aikaisemmin, jotta ehdin käydä katsomassa uuden Wolverine -elokuvan. 

Hugh Jackman ja 3D... <3

Kesänjatkoja!

Tanooki Mario

KUVANVEISTO -KURSSIN OPPIMISPÄIVÄKIRJA

17.12.2012   Kuvanveisto -kurssi alkaa. Ryhmiin jakaustuminen ja keskustelua peleistä. Hahmon valinta ja    

                     patsaan suunnittelua.

18.12.2012   Suunnitelmien läpikäyminen ja valinta. Hahmon piirtäminen edestä, takaa, sivulta ja päältä.  

                     Pienoismallin rakentaminen punaisesta massasta.

19.12.2012   Piirrustusten ja pienoismallin viimeistely (valmis). Patsaan koon päättäminen ja mittojen 

                     laittaminen piirrustuksiin.

                    ( JOULULOMA )

7.1.2013       Jälleen koulussa. Kanaverkon leikkaus ja Marion palojen tekeminen (muotoilu).

8.1.2013       Kanaverkon leikkaus ja Marion palojen tekeminen (muotoilu). Valmis.

9.1.2013       Marion palojen yhdistäminen; hahmon kasaaminen. Alustan ja tukikeppien suunnittelu, mittaus      

                     ja merkintä. Rakennuspuolella vierailu, suunnitelman esittely (alustan ja tukikeppien tilaus).        

                     Mario -hahmon päällystäminen sanomalehtisuikaleilla ja liisterillä.

10.1.2013     Alusta rakennuspuolelta. Reikien tekeminen hahmoon tukikeppejä varten, asettelua,

                     pahvin kiinnittäminen hahmon päähän (tuki). Hahmo alustaan. Sanomalehtisuikaleita ja liisteriä  

                     aukkoihin.

11.1.2013     Paperimassan valmistus. Marion päällystäminen massalla alkaa.

                     ( VIIKONLOPPU )

14.1.2013     Paperimassan valmistus. Marion päällystämistä (valmis). Marion lehden päällystäminen  

                     sanomalehtisiivuilla ja liisterillä.

15.1.2013     Lehden päällystys paperimassalla, muotoilua. Marion maalaaminen alkaa.

16.1.2013     Marion maalaaminen jatkuu (valmis).

17.1.2013     Marion tukikeppien, alustan ja lehden maalaus. Viimeistelyä (rakojen peittämistä

                     maalilla lehden liimaus ja pienten tukien laitto. Signeeraus. Työskentelypaikan siivous.

18.1.2013     Tukien pois ottaminen. Pyörillä varustetun lavan hakeminen ruokalasta ja patsaan siirto  

                     kirjastoon. PARTY HARD.

Kuvanveisto -kurssi alkoi viikko ennen joululomaa, 17.12.12. Kurssin tavoitteena oli tehdä pienryhmissä patsas, jonka teemana oli peli. Ryhmässäni minun lisäkseni olivat Marle ja Taija. Valmis patsas sijoitettaisiin Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kirjastoon. 

Aloitimme projektin listaamalla pelejä, joita tiesi, pelasi tms. Listalle pääsivät Angry Birds, Tetris, Pasianssi, Zelda, Dead Island, Sam&Max, Pokemon, Super Mario... Monia hyviä vaihtoehtoja, joista oli todella vaikea päättää mitä ryhtyisi jatkokäsittelemään.

Lopulta päädyttiin Super Marioon. Söpöä haluttiin, joten kokovartalopukuinen Tanooki Mario valittiin hahmoksi, josta tehtäisiin patsas. Tanookilla eli tanukilla tarkoitetaan japanilaista supikoiraa (Japanese raccoon dog).  

Tanooki Mario.  Kuva saatu  Mario Wikistä, josta voi lukea lisätietoja. 

Nyt kun meillä oli idea, tarvitsimme tarkemman suunnitelman. Lopetimme aikaisin maanantaina, mutta sovimme keskenämme tekevämme luonnoksia Tanooki Mariosta. 

Tässä illalla värkkäämiäni piirrustuksia:

Aluksi piti oppia piirtämään Mario. 

Parempia luonnostelmia Mariosta :) .

Luonnokset kävimme läpi seuraavana päivänä. Niistä valitsimme Taijan juoksevan Marion. 

Taijan luonnoksia Super Mariosta. Valokuva: Marle.

Taija alkoi piirtämään luonnoksesta paremmat versiot, joissa Mario oli kuvattu edestä, takaa, sivulta sekä ylhäältä, jotta olisi helpompi hahmottaa millainen patsas rakennetaan. Minä taas tein Marlen kanssa pienoismallia punaisesta massasta.

Marion pienoismalli. Valokuva: Marle

Täytyy myöntää, että työskentelyyn oli toisinaan vaikeaa keskittyä, koska joululoma oli jo aika lähellä. Kuitenkin pienoismalli valmistui ja niin myös piirrustukset, joista Marle mittaili ja merkkasi pituuksia. Sovittuamme, että teemme kuuden kertaisen patsaan, kertasin Marlen mitat kuudella ja merkkasin ne ylös.

Taijan piirros, johon Marle mittasi ja merkkasi pituuksia ja jotka minä myöhemmin kertasin kuudella saadakseni patsaan oikean koon selville.   

Taijan Tanooki Mario -piirros edestä mittojen kera. 

Loman jälkeen hommat jatkuivat 7.1.2013 kanaverkon leikkaamisella ja palojen muotoilulla. Muotoilin Marion jalat, hännän ja nenän. Taijan saatua palaset kasaan huomiomme vei Marion alusta, jota ryhdyimme miettimään vakavasti.

Patsaamme tulisi tarvitsemaan tukikeppejä, koska se olisi ilmassa. Yksi keppi kannattelisi Marion ruumista, toinen taas häntää. Mittasimme, että pisin tukikeppi olisi 85 cm ja lyhin 39 cm.

Alustan suunnittelua. Valokuva: Marle.

Taittelin paperista esimerkkialustan, jonka laitoin kanaverkko-Marion alle. Siitä saimme mitat katsottua oikealle alustalle, joka tehtäisiin tietysti puusta.

Mitat papereille talteen ja lähdin vierailemaan opettajamme kanssa Lappian rakennuspuolella tekemässä tilauksen alustasta ja tukikepeistä. Saavuttuamme rakennukseen, meidän olisi pitänyt pukeutua turvallisuusmääräysten mukaisesti (kypärä, suojalasit, turvakengät ja huomioliivi), mutta saimme anteeksi ja pääsimme leikkisällä varoituksella sillä kertaa pälkähästä.

Rakennuspuolella oli ammattitaitoista porukkaa, jotka olivat halukkaita auttamaan. Heillä ei ollut yhtä paksua puuta (halkaisija noin 2,6 cm), jota olisin halunnut tukikeppeihin, mutta he tekivät kompromissin ja lupasivat uhrata yhden siivousharjoistaan. Harjan varsi oli hyvän paksuinen ja antaisi tukea, joten annoin suostumukseni vaihtoon. Itse alustankin mittoihin tuli muutoksia, kun pyöristimme numeroita. Alusta oli nyt neliö kooltaan 43x43cm.

Kävelin takaisin Päärakennukseen saatuani lupauksen, että meille ilmoitetaan sitten kun tilaus on valmis. Kun se asia oli hoidossa, aloitimme päällystämään kanaverkkohahmoamme liisteriin kastetuilla sanomalehtisuikaleilla. Laitoimme tukevan kuoren Mariolle eli useamman paperiliuskakerroksen. 

Kanaverkon päällä liisterillä kostutettuja sanomalehtisuikaleita. Valokuva: Marle. 

Seuraavana päivänä käänsimme työmme ja jatkoimme päällystämistä. Jätimme aukot päähän, vartalon alapuolelle sekä häntään, jotta saisimme kepit asetettua paikoilleen. Arvelin, että saisimme alustan sinä päivänä.

Kävin ATK -luokassa lukemassa sähköpostini ja kun palasin tiimini oli hävinnyt. Heidän laukkunsa ja takkinsa olivat poissa, joten päättelin heidän lähteneen koulusta. Kävin syömässä ja luin kirjaa odotellessani tietoa alustasta. Riikka tuli onneksi pitämään minulle seuraa. Hän myös auttoi minua kun tuliterä alusta tuli rakennuspuolelta sillä välin kun toverit palasivat takaisin kouluun. 

Asettelimme ja kiinnitimme Marion paikoilleen alustaan. Laitoimme päähän pahvin palasen, joka tukisi ja estäisi samalla keppiä tekemästä pattia tai reikää Marion päähän, jos liisteröidyt sanomalehdet sattuisivat antamaan periksi märän paperimassan painaessa päällä. Sidoin rautalangalla pahvin kuudesta kohtaa kiinni verkkoon, jotta se ei lähtisi liikkumaan. Marle sitoi hännän tukikepin lujasti rautalangalla sivuilta kiinni kanaverkkoon.  Peitimme liisterillä ja sanomalehtisuikaleilla verkon aukkokohdat, jotka olimme jättäneet keppejä varten.  


Tässä kuvia alustaan kiinnitetystä Mariosta sanomalehtikuorella (valokuvat: Marle):

Perjantaina 11.1.2013 pystyimme aloittamaan patsaan teossa seuraavan vaiheen, nimittäin päällystämisen paperimassalla. Muistaakseni käytimme jonkun paperimassan loppuun, ennenkuin teimme omaa (?). Mutta kuitenkin pääsin valmistamaan pitkästä aikaa paperimassaa :) !

Valmistaakseni paperimassaa ensimmäiseksi sekoitin liisterin. Sitten Marle ripotteli siihen ekovillaa samalla kun vaivasin aineksia massaksi. Leipominen on kivaa :3 . 

Sanomalehtikuori päällystettiin paperimassalla, jota valmistettiin ekovillasta ja tapettiliisteristä. 
Valokuva: Marle. 

Paperimassa loppui kesken päällystyksen eikä liisteriäkään enää ollut, joten jätimme Marion kuivumaan ja karkasimme viikonlopun riemuihin.  Maanantaina palasimme hommiin ja viimeistelimme ulkokuoren tehtyämme uuden satsin paperimassaa. 

Tässä minä ja Taija päällystämässä Mariota paperimassalla. Valokuva: Marle. 

Mario on päällystetty kokonaan paperimassalla. Valokuva: Marle.

15.1. vihdoin pääsimme laittamaan Marioon hiukan väriä :3.

Taija ja Marle maalaamassa Mariota. 

Marion maalaamiseen käytimme vanhoja seinämaaleja, joita oli varastossa. Mustaa seinämaalia ei ollut, mutta käytimme sen sijaan mustaa Redimixin Gouache liquide Tempera paint -väriä. Värien sekoittaminen oli kivaa. Löysin pienen, muovisen sangon, johon sekoitin Marion punaruskean värin. Tein myös viiksien ja hännän tummien raitojen värin. 

Maalaamisessa käytettiin varaston seinämaaleja. 

Tarvitsin valkoista hanskoihin, joten kaavin kyseistä väriä olevaa seinämaalia lasipurkkiin ja laimensin hiukan vedellä.                    Valokuva: Marle.

Rakastan miehiä, joilla on pulisongit, mutta jätimme tekemättä ne Mariolle. Pulisongit olisivat tulleet liian lähelle viiksiä, eikä se olisi näyttänyt hyvältä.

Marion pulisongit ovat piilossa :P . 

Mario näyttää hyvältä värillisenä. 

Maalasimme paperimassahahmoa kaksi päivää kunnes ryhdyimme huomioimaan alustaa ja tukikeppejä.Taija ryhtyi maalaamaan alustaa armeijan vihreäksi ja minä keskityin lehteen, joka kiinnitettäisiin alustaan. Taija oli tehnyt 14.1. rungon kanaverkosta ja minä jatkoin päällystämällä sen sanomalehtisuikaleilla ja liisterillä ennenkuin laitoin siihen paperimassaa seuraavana päivänä.

Lehdestä oli ollut puhetta jo projektin alussa työryhmässäni; sen piti olla ylimääräinen lisä, joka tehtäisiin, jos aikaa jäisi. Tärkein prioriteetti oli ollut saada patsas valmiiksi. Patsas oli jo aika hyvällä mallilla, joten lehti voitiin tehdä kaikessa rauhassa. 

Itse kuvittelin, että tekisimme suuren lehden, joka olisi alustassa siten, että näyttäisi siltä, että Mario juoksee sen päällä (eli lehti olisi ollut Marion alapuolella). Taija muotoilikin hyvin pienen lehden. Selitettyään asian tajusin, että pelissäkin lehti on pieni ja se on se, jonka ansiosta Mario saa tanukipuvun yllensä – ainakin Super Mario 3D Land -pelissä. Tanukipukuisen Marion ensi esiintyminen oli Super Mario Bros. 3:ssa (1988), mutta en ole ihan varma onko siinäkin jonkin sortin taikalehti vai saako Mario tanukin nahan jollain muulla tavalla...

Super Mario Bros. 3:sen Mario. Kuva täältä. 

En ole Nintendon suuri fani; Mariotakin pelasin ekan kerran vasta viime vuonna Taijan kanssa. Olen vähän pihalla asioista, jotka liittyvät Marioon, joten en ollut varma minkä väriset lehtikanta, -ruoti tai suonitus olivat Mario -pelien taikalehdellä, joten maalattuani ekaksi lehden kokonaan samalla värillä kuin Marion puku eli punaruskealla lähdin ATK -luokkaan tekemään tutkimustyötä.

Tulostin ei toiminut vaikka kuinka sitä maanittelin, joten paperille merkkasin täydelliset ohjeet väritykseen ;D .

Palattuani takaisin kuvanveisto -luokkaan, huomasin Taijan jättäneen alustan maalaamisen kesken ja siirtyneen lehden pariin.

ಠ_ಠ... blimey.

Noh, ryhdyin sitten tukikeppien kimppuun, jotka maalasin itsesekoittamallani harmaalla. Saatuaan lehden maalattua, Taija jatkoi alustan työstämistä maalaamalla ruohikon siihen.  

Harmaa on nätti väri. 

Voitto on kohta kotona. 

Sitten kun kaikki mahdollinen projektissamme oli saanut väriä, viimeistelimme työn paikkaamalla rakoja, jotka johtuivat massasta itsestään, sen rakenteesta. Perfektionismi iski... :P

Lopulta kun näytti siltä, että pensselistä voisi luopua, työtila siivottiin. Kahden viikon aikana olikin tullut aika paljon sotkua, niin pöydälle kuin lattialle. Pyyhimme jälkemme ja raivasimme. Maalit, joita emme enää tarvinneet ja jotka olivat vielä ihan käyttökelpoisia, laitoimme viereiselle pöydälle, jolla pojat työskentelivät. Osa maalipurkeistamme oli jo niin tyhjillä, että pesasin ja putsasin ne suosiolla. Laitoin muovisäkit, jotka olivat olleet pöydän suojana, tiskialtaan alahyllylle, jotta niitä voisi käyttää uudestaan.

Toivottavasti näistä maaleista on hyötyä.

.

En löytänyt Erikeepperiä, joten liimasimme lehden alustaan puuliimalla, joka oli jätetty tiskialtaan lähelle. Jotta lehti jämähtäisi haluamaamme asentoon (ylöspäin ja kallelleen), laitoimme teekupin lautasen kera sen päälle. Kaiken varalta väänsin rautalangasta tuen lehden alle  -tarkoituksena ottaa se pois heti seuraavana aamuna.

Taikalehti liimattiin alustaan kiinni. 

Tanooki Mario on valmis, ja kahden viikon sotkut ovat poissa.

Siivottuamme ja kiinnitettyä lehden tärkein oli vielä tekemättä: työ signeerattiin laittamalla nimikirjaimet Marion alustaan. Marle ei ollut koulussa Zumbassa sattuneen loukkautumisen takia, joten kirjoitin hänenkin nimikirjaimensa rautalangalla ja seinämaalilla.

Taijan, minun ja Marlen nimikirjaimet Tanooki Marion alustassa. 

Saimme Tanooki Marion valmiiksi, ja lopputulos on mielestäni aika onnistunut. 

Näyttää hyvältä myös takaakin :D . 

Perjantaina 18.1.2013 koitti viimeinkin hetki, jolloin oli tanukimme aika lähteä suureen maailmaan. Vähän aikaa pähkäiltyämme miten saisimme patsaan helpoiten kirjastoon päätimme mennä alustalla, jossa oli pyörät. Sen saimme koulun ruokalasta lainaan (ruokalan henkilökunta on ihanaa väkeä <3 )

Tässä Mario ruokalan punaisella alustalla 2.kerroksen hissin luona. 

Hissillä oli helppoa kulkea edes takaisin kerrosten välillä ison alustan kanssa – sitten kun saimme avuksi jonkun, jolla oli oikeus ja oikeat välineet käyttää hissiä (hissi ei lähde mihinkään ilman avainta >_< ).

Taija raahasi urheasti patsaan koulumme kirjastoon, ja kurssi oli näin viimein ohi. Huh.  

Mario jouduttiin jättämään kirjaston nurkkaan, tiskin läheisyyteen, koska sille ei oltu raivattu tilaa kirjastossa.

Loppusanat:

Kolmen viikon kurssi hurahti aika nopeasti, vaikka alussa olikin vaikeuksia keskittyä. Loman jälkeen motivoitui sen verran, että onneksi saikin jotain aikaan. Olen tyytyväinen patsaaseen. Oli ihan hauskaa vaihtelua  tälläinen "näpertely" tietokoneen edessä istumiseen. Olen aiemminkin tehnyt kanaverkosta ja paperimassasta patsaista, mutta iso patsas, joka oli ilmassa tukikeppien varassa oli täysin uutta.  

Sain lisää kokemusta, joten hyödyllinen kurssi tämä toki oli. Entisessä koulussa saamani oppi sai vahvistusta ja kertausta (kertaus on opintojen äiti, kuten vanha ja aika kulunut sanonta menee). Paperimassaa oli pitkästä aikaa jälleen mukava päästä tekemään. Paras tapa purkaa aggressioita on hakata harmaata klönttiä ;) !

Sain kallisarvoisen vinkin Riikalta ja Vilmalta koskien punaista vahamassaa: sitä on helpompi käsitellä, jos sen laittaa lämpimään veteen (samalla säästyy aikaa kun ei tarvitse pyöritellä ja lämmitellä sitä käsissä, jotta sitä voisi muotoilla!). Tämä vinki auttoi paljon pienoismallin kanssa. Hissin käytön oppiminen on varmaan myös hyödyllinen taito, jonka sain kurssilta.

Patsaan rakentamisen myötä opin enemmän myös itse Mario -hahmosta selatessani nettiä ja kuunnellessani tovereitteni selostuksia. Ja jos tulevaisuudessa tarvitsen siirtolavaa pyörillä, tiedän, että sellaisen saa ruokalasta. 

Käykää Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kirjastossa katsomassa Tanooki Mariota. 

Property of IRON MAN -animation

Tänään animaatio esiteltiin koko luokalle. En kuollut ja sain videon myös YouTubeen. Siitä saan kiittää tätä Mikurea. Hän neuvoi, että Final Cut Expressissä kun tekee .mov -tiedoston, jonka haluaa ladata sitten YouTubeen asti, ei kannata käyttää Filen Export-kohdan Quicktime movieta, vaan klikkaa sen olla olevaa kohtaa. Nyt en muista mitä siinä luki, mutta klikattua sitä tulee ikkuna, jossa voi valita erilaisia video-tiedostoja, kuten .avi esimerkiksi. Siellä on myös .mov ja se menee YouTubeen varmasti.


                As you can see

                                              
                                                    it's in YouTube!

What a happy day! Animaatio1 -kurssi on täten päättynyt ja voin hengähtää helpotuksesta. Lasillinen viiniä olisi paikallaan, mutta tyydyn sitruunamehuun.

                                                                      (>^_^)>  <(^_^<)

Ei ole enää mitään muuta kuin työprosessin kuvaus, joka tuleepi tässä:

TYÖPROSESSI

1. Suunnittelu

Animaation tekeminen alkoi jo edellisellä kurssilla, jonka aikana aloimme hiomaan ideaa. Muun muassa tälläistä: hirviö kohtaa maassa makaavan jäniksen, joka alkaa yllättäen huutamaan hirviön yrittäessä syödä sen, ja huuto säikäyttää hirviön niin pahasti, että hirviö saa sydänkohtauksen ja romahtaa jäniksen päälle. Molemmat päätyvät sairaalaan.

Kai silloin oli itselläni todella nälkä, koska ajatuksissani kasasin myös ajatuksen jonkinlaisesta hirviöstä, joka syö laulavat kukat. Syitä oli monia: hirviö syö kukat, koska halusi laulaa yhtä kauniisti. Hirviö syö kukat piruuttaan tai jatkaakseen pelkästään nukkumista.

Jänis ja hirviö jäivät unholaan kun hirviö vs kukat sai pääni raksuttamaan. Loppuideoita kasaantui: hirviö jatkaa unta syötyään kukat, hirviö laulaa serenaadin tai hirviön vaimo lyö hirviötä. Ideoiden runsauden seassa myös tekniikka piti miettiä: olin kahden vaiheilla, silhuettianimaatio värikalvoilla tai muovailuvaha-animaatio. Kummassakin on vaikeutensa ja ajan vähäisyys huoletti minua suuresti. Kun tarinani alkoi saada vakaata jalansijaa, esineanimaatio alkoi tuntua mielekkäältä ja rauhoittavalta, koska se on kuin nukkeanimaation tekemistä: liikuta ja ota kuva. Liikuta ja ota kuva jne. Aiempaa kokemusta löytyy so everything goes well. Maybe.

Kuvakäsikirjoituksen opettamisesta vastaavan kanssa käymäni keskustelu sytytti idean Iron Man -hahmon käyttämisestä. "Jos tekee esine-animaation voisi tehdä hienon räjähdyskohtauksen loppuun!".

 

 

Tornion kirpputoreilla kiertely (etsimässä hirviö -lelua) oli kriittinen ja tärkeä vaihe lopullisen ideani ja tekniikan päättämisessä. Ajattelin, jos en löydä sopivia esineitä, ryntään Suomalaiseen Kirjakauppaan paperiostoksille ja teen kollaasianimaation. Se oli kuin kohtalolla leikkimistä.

Kävin ensimmäiseksi Vaarin Vintillä (Länsiranta 13, 95400 TORNIO) ja näin siellä pienen, vaalean sinisen hampaat irvessä olevan dinosaurusomaisen monsterin. Mr. Mattin onneksi ja animaationi, monsterissa ei ollut hintalappua. En voinut ostaa sitä.

Seuraavalla kirpputorilla kohtasin Mr. Mattin, ja hänen leveän hymynsä. Tiesin heti, että hän oli se, jonka halusin animaatiooni. Mr. Matt sai minut ottamaan Iron Manin mukaan projektiin. Tyylini varmistui varmasti esineanimaatioksi kun löysin laulavat kukkani. Tarinassani tulisi olemaan rikos ja rangaistus.

Esineanimaation tekeminen ei ole maailmalla uusi juttu, eikä tunnettujen figuurihahmojen kuten Iron Manin käyttö. Itseasiassa MARVEL (joka omistaa Iron Manin muun muassa) julkaisee YouTubessa Marvel Super Heroes: What the --?! -sarjaa, joka on tehty mielestäni varsin nerokkaasti. Nautin sen seuraamisesta ja olisi mahtavaa yltää sen tasolle joku päivä.

Tässä suosikkini Grumpy Old Man Logan: 

2. Toteutus

Hahmot minulla oli, esineanimaatio tarvitsi enää lavasteet. Ne tein parissa tunnissa viikonloppuna pahvista, johon liimasin netistä tulostettuja kuvia ja valkoista lahjapaperia. Leikkasin pahvista muodostuneeseen taloon ikkunan ja oven, ja toin niitä esille laittamalla maalarinteippiä, jonka maalasin keltaisella tussilla ja piirsin rajat mustalla kynällä.

Ompelin kaksi tyynyä ja peiton vauvan potkupuvusta Mr. Mattille ja nikkaroin sängyn pesupulverilaatikosta. Lisää voit lukea täältä.

Lavasteiden kanssa oli hyvä aloittaa kuvaaminen, jonka jälkeen tein ääniä ja pääsin editoimaan. Kirjoitin blogiin jokaisesta työpäivästä jotakin (mitä tein, ongelmia, pohdintaa jne). Suosittelen vilkaisemaan niitä.

Klikkaamalla alla olevan aikataulun päivämääriä näet tarkemmat kuvaukset ja pohdintaa työn etenemisestä. Suosittelen myös katsomaan blogiarkiston kuvakäsikirjoituskohtaa ja hahmoesittelyjä.


AIKATAULU

24.4.2012 Animaation lavasteiden ja valaistuksen pystyttäminen ja kuvaus.

25.4.2012 Äänien nauhoittaminen.

26.4.2012 Editoiminen alkaa.

3.5.2012 Editoimista.

4.5.2012 Editoimista.

7.5.2012 Editoimista.  \(^_^)/ ANIMAATIO VALMIS \(^_^)/

8.5.2012 Teosinfo -lomakkeen täyttö ja palautus. Animaation näyttäminen opettajalle ja siirto    
                opettajan tietokoneelle.

9.5.2012 Animaation esittely ja näyttäminen. YouTubeen lataaminen


Kuvaamiseen varattiin yksi päivä (epäluuloisena olisin halunnut kaksi). Olin motivoitunut ahkeroimaan sen päivän kuten seuraavatkin leikkaamalla tietokoneen äärellä. Olin päättänyt saada animaation valmiiksi, vaikka joutuisin tekemään pitkiä päiviä. Niin minä sitten istuin vielä ATK 8:ssa kun muut olivat lähteneet kotiin.

Edellisessä koulussani oli ihan normaalia minulle, että jäin koulun jälkeen työskentelemään iltamyöhään. Silloin oli rauhallista ja tuntui, että saa paremmin aikaankin jotain. ATK 8:ssa yksin työskentely sopi minulle oikein mainiosti.

Animaation tekemiseen käytin omaa tietoani, kokemusta ja ääntä, mutta myös HANDY RECORDER H2 ZOOM -nauhuria, videokameraa, valaisimia sekä iStopMotion - ja  Final Cut Express -ohjelmia.


3. Päätös

Luulenpa, että synopsikseni näkyy lopputuloksessa: mr. Matt syö laulavat kukat ja Iron Man kostaa sen. Tarinani idea on pysynyt samana koko työskentelyajan. Olen tyytyväinen animaatiooni. Siinä on paljon sellaista mistä pidän,  mutta korjattavaa on. Muun muassa kohtaus, jossa mr. Matt tuijottaa KK -kuvassa kastelukannua (animaation loppupuolella). Siinä asettelu on kovin outo.

Katsokaa vaikka! Tuo tuossa alapuolella oleva kuva:

Liian keskellä.  Asettelu ei toimi. T_T Katseen suunnalle  ei ole jätetty minusta riittävästi tilaa. Tässä seuraavassa kuvassa sitä taas on:

Olisi myös pitänyt rakentaa paremmat lavasteet. Varsinkin huone-kohtauksissa haluan vain kirkkua ja vetää hiuksistani kun näen miten valo loistaa raoista. Pahvi taipui rumasti liimattuani valkoista lahjapaperia sen päälle. Puu olisi ollut hyvä materiaali (siinä on toki myös riski, että se taipuu, mutta silti). En saanut sitä kiireisen aikataulun takia.

Mr. Mattin talo kuvauspäivänä. Talon kattona on vielä tässä Marlen ottamassa kuvassa ruskea paperi, jonka sain banaanilaatikosta. Vaihdoin sen valkoiseen kopiopaperiin, koska siten oli helpompaa liikuttaa Mr. Mattia.

Äänimaailma on rikasta ja monipuolista lopputuloksessani. Kaikkein eniten nautin äänien tekemisestä ja nauhoittamisesta. Niiden laittaminen ääniraidalle ei ollut sitten niin kivaa. En suoranaisesti vihannut, mutta päivästä toiseen tapahtunut äänien kuunteleminen ja niiden laittaminen oikeisiin paikkoihin väsytti. Varsinkin kukkien laula saa kylmänväreet juoksemaan selkärangassa...

 

Opinko jotain tästä projektista? Toki. Kuvauspäivänä? Öhmmm.... Varmasti jotain. Minulla on aiempaakin kokemusta animaatioiden kuvaamisesta, joten ainakin sain kertausta. Yleensä kuvaamiseen on varattu enemmän kuin yksi päivä, mutta kiehtovasti huomasin suoriutuneen kahdeksassa tunnissa. Niihin tunteihin sisältyy myös työtilan siivoaminen, lavasteiden ja lamppujen pystyttäminen ja purku. 

---

Olipas tehokasta työskentelyä! O_O

Tässä koskettelen kukkia :3 ja laitan ne liikkumaan. Valokuva Jenna Viinikka.

Kuvakäsikirjoitus ja todellinen kuvaustilanne ei mennyt aina käsikädessä, mutta se on normaalia. Pääsin tekemään kompromisseja ja päätöksiä, joilla oli kauskantoisia seurauksia.

Tämän projektin myötä opin ehdottomasti käyttämään Final Cut Express -ohjelmaa lisää. Editoimiseen meni eniten aikaa koko projektissa. Toisinaan menetin kiinnostuksen ja motivaation, mutta

Kun nyt sain editoida ihan yksin taidot vain kasvoivat ja sain kokemusta, joka auttaa tulevaisuuden projekteissa. On varmasti enemmän itseluottamustakin: tämä oli ensimmäinen kerta kun tein yksin näin "mittavan" animaation alusta loppuun. Ehkä suurin opetus oli, että pystyy tekemään myös yksinään eikä tarvitse turvautua muihin niin epätoivoisesti. Myönnän toki, että ryhmätyöskentelyssä on hyvät puolensa. Hommat saa nopeammin tehtyä kun on joku, jonka kanssa voi jakaa harteiden painon ja turvautua hätätilanteessa, mutta kun on tehnyt jotain yksin alusta loppuun... Se on uskomaton tunne, jota en vaihtaisi mihinkään.

Animaatio1 -kurssi oli hauska ja tekemistä täynnä. En malta odottaa seuraavaa.

Kiitos ja näkemiin.