Tänään animaatio esiteltiin koko luokalle. En kuollut ja sain videon myös YouTubeen. Siitä saan kiittää tätä Mikurea. Hän neuvoi, että Final Cut Expressissä kun tekee .mov -tiedoston, jonka haluaa ladata sitten YouTubeen asti, ei kannata käyttää Filen Export-kohdan Quicktime movieta, vaan klikkaa sen olla olevaa kohtaa. Nyt en muista mitä siinä luki, mutta klikattua sitä tulee ikkuna, jossa voi valita erilaisia video-tiedostoja, kuten .avi esimerkiksi. Siellä on myös .mov ja se menee YouTubeen varmasti.
As you can see
it's in YouTube!
What a happy day! Animaatio1 -kurssi on täten päättynyt ja voin hengähtää helpotuksesta. Lasillinen viiniä olisi paikallaan, mutta tyydyn sitruunamehuun.
(>^_^)> <(^_^<)
Ei ole enää mitään muuta kuin työprosessin kuvaus, joka tuleepi tässä:
TYÖPROSESSI
1. Suunnittelu
Animaation tekeminen alkoi jo edellisellä kurssilla, jonka aikana aloimme hiomaan ideaa. Muun muassa tälläistä: hirviö kohtaa maassa makaavan jäniksen, joka alkaa yllättäen huutamaan hirviön yrittäessä syödä sen, ja huuto säikäyttää hirviön niin pahasti, että hirviö saa sydänkohtauksen ja romahtaa jäniksen päälle. Molemmat päätyvät sairaalaan.
Kai silloin oli itselläni todella nälkä, koska ajatuksissani kasasin myös ajatuksen jonkinlaisesta hirviöstä, joka syö laulavat kukat. Syitä oli monia: hirviö syö kukat, koska halusi laulaa yhtä kauniisti. Hirviö syö kukat piruuttaan tai jatkaakseen pelkästään nukkumista.
Jänis ja hirviö jäivät unholaan kun hirviö vs kukat sai pääni raksuttamaan. Loppuideoita kasaantui: hirviö jatkaa unta syötyään kukat, hirviö laulaa serenaadin tai hirviön vaimo lyö hirviötä. Ideoiden runsauden seassa myös tekniikka piti miettiä: olin kahden vaiheilla, silhuettianimaatio värikalvoilla tai muovailuvaha-animaatio. Kummassakin on vaikeutensa ja ajan vähäisyys huoletti minua suuresti. Kun tarinani alkoi saada vakaata jalansijaa, esineanimaatio alkoi tuntua mielekkäältä ja rauhoittavalta, koska se on kuin nukkeanimaation tekemistä: liikuta ja ota kuva. Liikuta ja ota kuva jne. Aiempaa kokemusta löytyy so everything goes well. Maybe.
Kuvakäsikirjoituksen opettamisesta vastaavan kanssa käymäni keskustelu sytytti idean Iron Man -hahmon käyttämisestä. "Jos tekee esine-animaation voisi tehdä hienon räjähdyskohtauksen loppuun!".
Tornion kirpputoreilla kiertely (etsimässä hirviö -lelua) oli kriittinen ja tärkeä vaihe lopullisen ideani ja tekniikan päättämisessä. Ajattelin, jos en löydä sopivia esineitä, ryntään Suomalaiseen Kirjakauppaan paperiostoksille ja teen kollaasianimaation. Se oli kuin kohtalolla leikkimistä.
Kävin ensimmäiseksi Vaarin Vintillä (Länsiranta 13, 95400 TORNIO) ja näin siellä pienen, vaalean sinisen hampaat irvessä olevan dinosaurusomaisen monsterin. Mr. Mattin onneksi ja animaationi, monsterissa ei ollut hintalappua. En voinut ostaa sitä.
Seuraavalla kirpputorilla kohtasin Mr. Mattin, ja hänen leveän hymynsä. Tiesin heti, että hän oli se, jonka halusin animaatiooni. Mr. Matt sai minut ottamaan Iron Manin mukaan projektiin. Tyylini varmistui varmasti esineanimaatioksi kun löysin laulavat kukkani. Tarinassani tulisi olemaan rikos ja rangaistus.
Esineanimaation tekeminen ei ole maailmalla uusi juttu, eikä tunnettujen figuurihahmojen kuten Iron Manin käyttö. Itseasiassa MARVEL (joka omistaa Iron Manin muun muassa) julkaisee YouTubessa Marvel Super Heroes: What the --?! -sarjaa, joka on tehty mielestäni varsin nerokkaasti. Nautin sen seuraamisesta ja olisi mahtavaa yltää sen tasolle joku päivä.
Tässä suosikkini Grumpy Old Man Logan:
Hahmot minulla oli, esineanimaatio tarvitsi enää lavasteet. Ne tein parissa tunnissa viikonloppuna pahvista, johon liimasin netistä tulostettuja kuvia ja valkoista lahjapaperia. Leikkasin pahvista muodostuneeseen taloon ikkunan ja oven, ja toin niitä esille laittamalla maalarinteippiä, jonka maalasin keltaisella tussilla ja piirsin rajat mustalla kynällä.
Ompelin kaksi tyynyä ja peiton vauvan potkupuvusta Mr. Mattille ja nikkaroin sängyn pesupulverilaatikosta. Lisää voit lukea täältä.
Lavasteiden kanssa oli hyvä aloittaa kuvaaminen, jonka jälkeen tein ääniä ja pääsin editoimaan. Kirjoitin blogiin jokaisesta työpäivästä jotakin (mitä tein, ongelmia, pohdintaa jne). Suosittelen vilkaisemaan niitä.
Klikkaamalla alla olevan aikataulun päivämääriä näet tarkemmat kuvaukset ja pohdintaa työn etenemisestä. Suosittelen myös katsomaan blogiarkiston kuvakäsikirjoituskohtaa ja hahmoesittelyjä.
AIKATAULU
24.4.2012 Animaation lavasteiden ja valaistuksen pystyttäminen ja kuvaus.
25.4.2012 Äänien nauhoittaminen.
26.4.2012 Editoiminen alkaa.
3.5.2012 Editoimista.
4.5.2012 Editoimista.
7.5.2012 Editoimista. \(^_^)/ ANIMAATIO VALMIS \(^_^)/
8.5.2012 Teosinfo -lomakkeen täyttö ja palautus. Animaation näyttäminen opettajalle ja siirto
opettajan tietokoneelle.
9.5.2012 Animaation esittely ja näyttäminen. YouTubeen lataaminen
Kuvaamiseen varattiin yksi päivä (epäluuloisena olisin halunnut kaksi). Olin motivoitunut ahkeroimaan sen päivän kuten seuraavatkin leikkaamalla tietokoneen äärellä. Olin päättänyt saada animaation valmiiksi, vaikka joutuisin tekemään pitkiä päiviä. Niin minä sitten istuin vielä ATK 8:ssa kun muut olivat lähteneet kotiin.
Edellisessä koulussani oli ihan normaalia minulle, että jäin koulun jälkeen työskentelemään iltamyöhään. Silloin oli rauhallista ja tuntui, että saa paremmin aikaankin jotain. ATK 8:ssa yksin työskentely sopi minulle oikein mainiosti.
Animaation tekemiseen käytin omaa tietoani, kokemusta ja ääntä, mutta myös HANDY RECORDER H2 ZOOM -nauhuria, videokameraa, valaisimia sekä iStopMotion - ja Final Cut Express -ohjelmia.
3. Päätös
Luulenpa, että synopsikseni näkyy lopputuloksessa: mr. Matt syö laulavat kukat ja Iron Man kostaa sen. Tarinani idea on pysynyt samana koko työskentelyajan. Olen tyytyväinen animaatiooni. Siinä on paljon sellaista mistä pidän, mutta korjattavaa on. Muun muassa kohtaus, jossa mr. Matt tuijottaa KK -kuvassa kastelukannua (animaation loppupuolella). Siinä asettelu on kovin outo.
Katsokaa vaikka! Tuo tuossa alapuolella oleva kuva:
Liian keskellä. Asettelu ei toimi. T_T Katseen suunnalle ei ole jätetty minusta riittävästi tilaa. Tässä seuraavassa kuvassa sitä taas on:
Olisi myös pitänyt rakentaa paremmat lavasteet. Varsinkin huone-kohtauksissa haluan vain kirkkua ja vetää hiuksistani kun näen miten valo loistaa raoista. Pahvi taipui rumasti liimattuani valkoista lahjapaperia sen päälle. Puu olisi ollut hyvä materiaali (siinä on toki myös riski, että se taipuu, mutta silti). En saanut sitä kiireisen aikataulun takia.
 |
| Mr. Mattin talo kuvauspäivänä. Talon kattona on vielä tässä Marlen ottamassa kuvassa ruskea paperi, jonka sain banaanilaatikosta. Vaihdoin sen valkoiseen kopiopaperiin, koska siten oli helpompaa liikuttaa Mr. Mattia. |
Äänimaailma on rikasta ja monipuolista lopputuloksessani. Kaikkein eniten nautin äänien tekemisestä ja nauhoittamisesta. Niiden laittaminen ääniraidalle ei ollut sitten niin kivaa. En suoranaisesti vihannut, mutta päivästä toiseen tapahtunut äänien kuunteleminen ja niiden laittaminen oikeisiin paikkoihin väsytti. Varsinkin kukkien laula saa kylmänväreet juoksemaan selkärangassa...
Opinko jotain tästä projektista? Toki. Kuvauspäivänä? Öhmmm.... Varmasti jotain. Minulla on aiempaakin kokemusta animaatioiden kuvaamisesta, joten ainakin sain kertausta. Yleensä kuvaamiseen on varattu enemmän kuin yksi päivä, mutta kiehtovasti huomasin suoriutuneen kahdeksassa tunnissa. Niihin tunteihin sisältyy myös työtilan siivoaminen, lavasteiden ja lamppujen pystyttäminen ja purku.
Olipas tehokasta työskentelyä! O_O
 |
| Tässä koskettelen kukkia :3 ja laitan ne liikkumaan. Valokuva Jenna Viinikka. |
Kuvakäsikirjoitus ja todellinen kuvaustilanne ei mennyt aina käsikädessä, mutta se on normaalia. Pääsin tekemään kompromisseja ja päätöksiä, joilla oli kauskantoisia seurauksia.
Tämän projektin myötä opin ehdottomasti käyttämään Final Cut Express -ohjelmaa lisää. Editoimiseen meni eniten aikaa koko projektissa. Toisinaan menetin kiinnostuksen ja motivaation, mutta
Kun nyt sain editoida ihan yksin taidot vain kasvoivat ja sain kokemusta, joka auttaa tulevaisuuden projekteissa. On varmasti enemmän itseluottamustakin: tämä oli ensimmäinen kerta kun tein yksin näin "mittavan" animaation alusta loppuun. Ehkä suurin opetus oli, että pystyy tekemään myös yksinään eikä tarvitse turvautua muihin niin epätoivoisesti. Myönnän toki, että ryhmätyöskentelyssä on hyvät puolensa. Hommat saa nopeammin tehtyä kun on joku, jonka kanssa voi jakaa harteiden painon ja turvautua hätätilanteessa, mutta kun on tehnyt jotain yksin alusta loppuun... Se on uskomaton tunne, jota en vaihtaisi mihinkään.
Animaatio1 -kurssi oli hauska ja tekemistä täynnä. En malta odottaa seuraavaa.
Kiitos ja näkemiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti